Sehän meni juuri niin kuin ensimmäisen kirjoituksen kuuluukin, eli ainakin puolet tekstistä puuttuu. siispä jatketaan vähäsen.

yleensä siis sanotaan että elämä on kuin vuoristorataa, no itse olen sen tänä vuonna kokenut enemmänkin niin että vuoristoradassa ei ole kuin yksi suunta. kriisistä-->kriisiin ja pettymyksestä ---> pettymykseen.

Oikeastaan siis saattaa olla parasta aloittaa kertomaan asioita vuoden alusta alkaen vaikka menneisyyteen ei kannattaisi katsella, saati palata.

vuosi 2012 loppui siten että suunnitelmat ja suunta mihin tulevaisuudessa ollaan menossa oli selvillä, pääsääntöisesti kaikki vain toteutusta vaille kunnes totuus elämän karuimmasta puolesta iski ja kovaa.

Se itseasiassa on suurin syy siihen että päätin aloittaa kirjoittamisen tiedä vaikka tämä nopeuttaisi mahdollisesti asiasta ylipääsemistä.

Monesti kun ihminen luulee kaiken olevan hyvin niin silloin se nimenomaan ei sitä ole. Itselleni kävi juuri näin kun huomasin että ulkopuolinen tekijä astui elämääni. konkreettisesti se tarkoitti siis sitä että rakas vaimoni aloitti suhteen toisen henkilön kanssa. asia oli minulla tiedossa, mutta sen selvittäminen oli mahdotonta - kunnes viimein sain asiasta vedenpitävät todisteet.

Jokainen joka on saman kokenut (oli sitten kumpi osapuoli tahansa) saattaa aavistaa tuntemukset mitä tässä on läpi käyty. Itse en olisi ikinä uskonut jos joku kertoo että muutaman päivän jakson aikana saattaa ihminen tuntea paljon vihaa, rakkautta, halveksuntaa, epäilystä sekä itsetuhoisia ajatuksia niin että mennään muutamassa minuutissa ääripäästä toiseen. Nyt tämä tilanne on ohi ja tarkoitus olisi rakentaa uudelleen se mitä aikaisemin on ollut ja miksei parempana kuin aikaisemmin.

vaikka haluaisin että kyseistä tapahtumaa en täällä paljoa käsittelisi on varmaankin väistämätöntä etteikö siihen palattaisi se kuitenkin on vieläkin päällimmäisenä mielessä ja kirjoittamisen tarkoituksena kuitenkin on asiasta ylipääseminen ja oman ajatusmaailman kokoaminen niin että luottamus toiseen ihmiseen syntyy uudestaan.

Maailma on täynnä blogeja ja keskusteluja joten on melko varmaa että tämäkin hukkuu muiden joukkoon. mutta jos joku kohtalotoveri tunnistaa itsensä edes osittain tästä saa kommentoida ja osaltaan helpottaa/neuvoa.